Rauniopäivä

Siru raunioilla, kuvat: Emilia Perälä

Meillä oli Sirun kanssa tänään rauniopäivä, ja oltiinkin nyt toisella puolella (ns. A-rauniolla), jossa ei ole koskaan ennemmin edes käyty kävelemässä sen kanssa. Tällä puolella oli aivan erilaiset kasat: matalat ja irtonaiset. Siellä oli paljon tiiliä ja muuta rakennusjätettä, jotka eivät vielä olleet asettuneet kovin hyvin paikoilleen. B-puolella taas on paljon maa-ainesta mukana ja kasat ovat tukevampia. Sirulle ei kuitenkaan teettänyt vaikeakulkuinen maastokaan ongelmia, siellä se pomppi kasoilla helpon ja kevyen näköisesti :).

Sirulla tehtiin taas ensin yksi ilmaisunharjoittelupiilo, eli helppo piilo jossa sitä opetetaan haukkumaan. Muut olivatkin sitten valmiita piiloja, kuten tavallisesti. Siru haukkui kaikille kolmelle maalimiehelle, ja vain yhdellä piilolla vainun saaminen kesti hiukan pidempään (tuuli oli laantunut). Sirulla on tapana peruuttaa samalla kun se haukkuu, ja uudella puolella sen oli välillä vaikeampi jatkaa haukkumista, kun alusta oli niin vaikea. Tehtiinkin lopuksi vielä yksi haukuttaminen tasaisemmalla alustalla, niin että Siru saisi varmuutta. Kotona yritän haukkuuttaa sitä erilaisissa paikoissa, ja erilaisilla alustoilla. Metsässä, portailla ja sohvalla olen harjoitellutkin, nyt pitää miettiä vielä vaikeampia paikkoja. Joku ilta taidan lähteä raunioille sitä harjoittelemaan :).

Tessakin oli taas mukana autossa, nyt kun ei ollut liian kuuma odotella. Kannatti ottaa, sillä lopuksi sai totuttaa koiraansa laukauksiin. Ryhmäläisellä oli starttipistooli tms. mukana, ja hän ampui sillä ilmaan useita laukauksia. Aussit eivät juuri korvaansa lotkauttaneet, minäkin keräilin mustikoita kuin en olisi mitään outoa huomannutkaan. Tessa katsoi muutaman kerran ampujaan päin, mutta sekin vaan jatkoi haistelua kuten Siru.

Siru ei muuten haukkunut montaakaan haukahdusta vieraille koirille. Saa olla tyytyväinen, ehkä tosiaan siedätys tuottaa tulosta pikku hiljaa :). Kuvat ovat viikon takaiselta treenikerralta, kiitos Emilialle hienoista kuvista :). Kirjoitin muuten myös aussilehteen jutun raunioista, sen verran olen tähän harrastukseen tykästynyt. Eikä vähiten siksi, että se on niin Sirun juttu <3. Tessan kanssa meinattiin mennä lopuksi käveleskelemään rauniokasoille, mutta se jäi kun vilkaisin kelloa. Ehkä ensi viikon alussa uusi yritys.

Järjestämme rauniotutustumisen australianterriereille viikon päästä la (18.8), ja otan tietenkin molemmat aussit mukaan. Saa nähdä hoksaako Tessa-vauveli jutun juonen, vai haukkuuko se maalimiehet kaukaa ;)....

Tein taas yksi päivä Juhon kanssa lihapullajäljen lähimetsään. Hyvin löytyi jälki, mitä nyt Siru meinaa hiukan turhan paljon nostaa vauhtia ja tuntuu että vauhdin kasvaessa virheitäkin voi sattua enemmän. Esineruudussa ollaan päästy siihen pisteeseen, että Siru huomaa vieraan esineen, mutta ei tajua tuoda sitä minulle. Nyt ollaankin palattu alkuunpäin, ja opetan Sirulle hanskan, kaulapannan yms noutoa leikin varjolla. Nyt se ottaa ne suuhun, ja tuo minulle. Harjoittelua siis vaatii vielä kuitenkin, että saan sen yhdistämään asiat. Ehkä ne tuntuu Sirusta vaikeilta myös siksi, että en osaa vielä opettaa sitä niin hyvin kuin kokeneemmat. Mutta mihinkäs meillä kiire, mennään hissun kissun ja yhdessä opetellen :).

Ensi viikolla Sirulla olisikin ekat tottis- ja ketteryysesteharjoitukset ;). Sipulista tulee vielä ihka oikea pelastuskoira! (tai sitten se haave kariutuu omistajan tumpelointiin...). Pitäähän sitä elämässä tavoitteita olla :).