"Käväistiin" porukalla Helsingissä aussipäivillä eilen. Oli mielenkiintoisia luentoja, toinen luonnetestistä ja toinen rotumääritelmän tulkinnasta. Päivä päättyi aussikerhon vuosikokoukseen, jossa Siru pokkasi Ykköslaatu-diplomin näyttelytuloksistaan :). Eli kolme ERInomaista laatuarvosanaa oikeuttavat saamaan laatudiplomin :). Toivottavasti ERInomaisia arvosanoja kertyy vielä monta lisää, mutta oli mieltä lämmittävää saada diplomi rotujärjestöltä :).
Luennoilla opin paljon uutta, ja termistö varsinkin avautui molemmissa luennoissa hienosti. Vaikka meillä onkin ollut koiria jo kymmenen vuotta (mikä on mielestäni lyhyt aika), en ole ollut mitenkään erityisesti mukana koiratoiminnassa. Eli kaikki käytetyt termit ovat jäänee vieraiksi. Kuulin esimerkiksi, että jos joskus pentuaikana olen puhunut että Tessa on ollut hieman arka tutustuessaan uusiin ihmisiin, se on ollut ihan väärä termi. Oikea termi olisi kuulemma ollut aavistuksen pidättyväinen vieraita kohtaan! Tulikin pieni pelko, miten ilkeämieliset kanssaharrastajat voivat ehkä tahallaan käsittää tälläisen aloittelevan koiraihmisen puheet ihan väärin :(. Kyllähän "kaikki" nyt ovat nähneet ettei Tessa ole mitenkään poikkeava muihin rodun edustajiin verrattuna, joten tuskin sellaisia kukaan aussiharrastaja on edes jaksanut juoruilla näistä minun kahdesta pienestä kotikoirastani :)!
No, enää Tessa ei ole edes pidättyväinen vaan tutustuu innokkaasti uusiin ihmisiin ihan vaikka ilman emännän taustatukea :). Tulee vain sellainen olo, että haluan ihan tässä blogissani oikaista mahdolliset väärinkäsitykset :). Välillä unohdan, että tätä vissiin lukevat myös muut kuin ne pari tuttua joiden oletin olevan melkein ainoat lukijat ;D!
Tänäänkin meille tuli tallille useampi poniasiakas, eli pari-kolme kertaa viikossa koiramme kohtaavat uusiakin ja välillä vanhojakin tuttuja muiden vieraiden ja kyläpaikkojen lisäksi :). Voisinkin kertoa tämän päiväisestä asiakaskohtaamisesta pienen esimerkin:
Sirun ja Tessan ollessa ulkona, he ensin ilmoittivat iloisella haukunnalla tulijoista (kuten kunnon aussin kuuluukin). Sen jälkeen juostiin autolle tutustumaan tulijoihin: Siru hyppi ja pomppi suoraa ylös innoissaan, kuten kenguru. Välillä käytiin haistamassa tulijoita, ja taas pompittiin heidän ympärillään, välillä tosin pompattiin myös perheen äidin syliin ;). Tessa haukkui iloisesti häntää heiluttaen, pomppi ylös ja alas hurjaa kyytiä, kierteli tulijoita ja heti kun joku kyykistyi tervehtimään juoksi haistamaan kättä ja sen jälkeen olikin hyvä vetää oikein kunnon hepuliringit ympäri pihaa ;). Sitten taas kerjäämään vähän hellyyttä ja rapsutuksia, välillä emännäntä ja välillä vierailta. Sitten aussit pyydettiin sisälle että saatiin asiakkaan kanssa keskittyä vain poneihin :).
Pidättyväisyys näkyi pentuna lähinnä siinä, että mamia odotettiin mukaan tutustumaan :). Mutta eipä odotella enää!
Näyttelyissä pyydän usein tuttua katsomaan Tessan ja Sirun hampaat yms läpi pöydällä ennen kuin vien koirat kehään. Ihan vain siksi, että vieraassa paikassa koirat rentoutuisivat paremmin :). Palautellaan ikään kuin mieliin mitä siellä paikassa tehdäänkään. Se on vain minun tapani, toiset saa tehdä kuten he haluaa ;).
Lenkeillä ne ensimmäiset vastaan tulleet lenkkeilijät ovat herättäneet koirissamme intoa ja halua mennä tutustumaan. Mutta sehän on ihan normaalia tälläisille metsässälenkkeileville :). Siitäkin päästiin yli, kun ollaan käyty muualla säännöllisesti kävelyillä. Koirat oppivat, että jokainen vastaantulija ei ole meidän tuttumme :D! Tämäkään ei ole ollut mikään ongelma kuitenkaan koskaan, vaan koulutuksellinen kysymys, jonka olen vain halunnut ratkaista :). Lähinnä näitä koulutuksellisia kysymyksiä varten tämän bloginkin aloitin. On kiva miettiä mitä kaikkea aussien kanssa voi tulla vastaan, mitä voi oppia jne. Toisaalta haluan välittää muille, että aussit oikeasti ovat aivan upea koirarotu, jonka kanssa voi tehdä melkein mitä vain, oppia uutta ja tehdä niitä virheitäkin välillä ilman että koira ei antaisi anteeksi.
Saan intoa treenata koiriani näistä pienistä onnistumisista näissä arjen pienissä asioissa :).
Kiitos aivan upean ihanasta aussista niin Juhanille kuin Hautaloillekin. Molemmat ovat aivan upeita, ihmisrakkaita, oppivaisia ja luottavaisia koiria :). Niiden kanssa on ilo harrastaa ja kokeilla omia rahkeitaan kouluttajana :). Niitä rahkeita ei vielä ole tarpeeksi, mutta on kiva katsoa miten pystyy itseään kehittää siinäkin asiassa :). Kotiäitinä kaipaan haasteita elämään ;).
Ps. Muut bloggaukset tulevat näkyviin joskus, kun tajuan mitä niille tein :D.... Eli treenataan tämänkin käyttöä vielä ;)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti