Ihana syksy!

Anemoneniityn Coconut BH MH

Ihan hirveä kiire koko syksyn! Ollaan menty koirien ja ponien kanssa vähän siellä sun täällä, lapsetkin ovat aloittaneet omat harrastuksensa ja palasin työelämään. Eli voitte kuvitella jottei tekemisen puutetta juuri ole ollut :)!
Mistäs aloittaisi kuulumiset... No, jos ensin hehkutetaan hyvänmielensaavutus, eli Sirun kanssa läpäistiin palveluskoirien käyttäytymiskoe hyväksytysti syyskuussa :). Siru sai siis BH-koulutustunnuksen (sanotaanko se edes noin? :D). Tavoitteena olisi, että joskus (painotus sanalla joskus - sehän voi tarkoittaa että ens vuonna tai että viiden vuoden päästä ;)) kokeillaan suorittaa pelastuskoirien rauniokoe. Mutta siitä ei nyt sen enempää, se on vasta haaveilua :).

Siru Aussikerhon Club Show'ssa

Elokuussa ollaan käyty tokoilemassa, raunioilla, ketteryysesteitä treenaamassa, näyttelyissä, agilityssa, aussileirillä. Käytiin myös yksi epäonninen toko-koe vöyrillä. Syyskuussa ollaan oltu etsintäharjoituksessa, aussierkkarissa, näyttelytreeneissä, BH-kokeessa, luonnekuvauksessa, raunioilla, tokoilemassa, ketteryysesteillä, aloitimme pienessä peko-ryhmässä säännölliset treenit ja muuta mukavaa :D. Piti oikein siis kalenterista luntata, en enää pysy kärryillä missä kaikessa ollaan oltu mukana ;)...

Toko-kokeesta sen verran, että minä itse siis onnistun edelleen jännittämisellä pilaamaan kaiken. Siru suorittaa hienosti, mutta alkaa yleensä ennen luoksetuloa rauhoittelemaan melkein pyörtyvää emäntäänsä vaikkapa tekemällä iloisen juoksuringin, tai morjestamalla sihteerit sun muut henkilöt :D.  No, nyt Vöyrillä huomasin, ettei se maailma siihen moikkailuun kaadu, joten ehkä jatkossa osaan ottaa rennommin. Toko-kokeen tuomaa stressiä paikkailtiin sitten jälkikäteenkin muutamalla kokeenomaisella treenillä jossa olin rennompi ja Siru sai jo muutaman liikkeen jälkeen superpalkat.

Raunioilla käytiin taas noin kerta viikkoon, joskus joka toinen viikko jos harjoiteltiin kentällä ketteryysesteitä ja tottista peko-porukan kanssa. Sirun rauniotreenit ovat menneet hyvin, ja molemmat nautitaan siitä lajista ihan täysillä. Ilmaisut sujuvat hyvin, Siru liikkuu hyvin erilaisilla alustoilla ja maalimiesmotivaatio on kohdillaan.

Aussileiri oli elokuun yksi kohokohtia. Siellä treenattiin niin näyttelyitä, agia kuin tokoakin, ja sain vielä mitä parhaimmat harrastuskaverini joukkoon kun lapseni Juho ja Emmikin lähtivät matkaan mukaan :). Eikä Katriinakaan ollut sen huonompaa seuraa, meillä oli tosi hauska reissu neljästään :). Club Show sujui yli odotusten, kun molemmat lapset nappasivat ikäryhmänsä voitot Sirun kanssa lapsi ja koira-kehässä :). Ja minä Tessan kanssa sennu-handlerissa ;). Ja Tessa oli myös koko näyttelyn neljänneksi paras narttu, voittaen siis nuorten luokan :)!

Aussileirillä oli mahtavaa tokoilla samanhenkisten kanssa, kun kanssatreenaajat tiesivät hyvin millaista aussin kanssa on harrastaa ja mitä kannattaa ottaa huomioon :).

Tessa Aussikerhon Club Show'ssa

Porissa ja Tampereella käytiin Tessan kanssa näyttelyissä, mutta tuomarit eivät arvostaneet joko Tessan kokoa tai väriä. Porissa Tessa ei mielestäni liikkunutkaan niin hyvin kuin yleensä. Mutta tyytyväinen sai olla, tuomarit olivat molemmissa aika tiukalla linjalla liikkenteessä.

Elokuussa Sirulla oli myös juoksu, ja se vähän rajoitti tokoilua. Pidettiinkin juoksun ajan elokuun lopussa ja syyskuun alkupuolella muutamien viikkojen tauko tokoilusta. Käytiin tekemässä muutamia jälkiä (nurmelle ja metsään), raunioillakin käytiin treenaamassa ja kuljettiin pitkiä metsälenkkejä. Etsintäharkassakin käytiin syyskuussa, ja se oli aika opettavainen harjoitus. Sirulla nimittäin oli jossain vaiheessa selkeä vainu maalimiehestä, mutta en osannut työstää merkkailua niinkuin olisi pitänyt. Joten kutsuin Sirun pois, ja lähdimme kiertämään aluetta suunnitelmani mukaisesti. Seuraavaksi menimme kuitenkin tuulta ajatellen ihan väärältä puolelta maalimiehen ohi, eikä Siru saanut vainua. Vasta maalimiehen soitettua sijaintinsa jotta pääsimme kiertämään jälleen tuulen alapuolelle (maalimies oli nähnyt kuinka Siru oli noussut kivellekin haistelemaan ilmaa korkeammalta, ja sen kuinka olin pyytänyt Sirun vaan jatkamaan matkaa). Maasto oli myös haastava, sillä suopursut olivat minua polveen asti, ja Siru otti vainuja hyppimällä kengurunloikilla ilmaan. No, joka tilanne kannattaa ottaa oppimisen kannalta, ja Siru kuitenkin sai palkkansa eli maalimiehen :).

BH-kokeeseen olin suunnitellut meneväni vasta keväällä. Mutta kun kuulin paria päivää ennen Alavuden BH-koetta että paikalle olisi ilmoittautunut vain pari koiraa, päätin lähteä hakemaan korjauslistaa. Su ilmoittauduin, ja koe oli ke. Ja takana siis noin kolmen viikon treenitauko. Kävimme maanantaina vieraalla kentällä treenaamassa ja tiistaina tehtiin Tessan näyttelytreenien jälkeen kerran seuraamiskaavio Sirun kanssa. Sitten ke ajattelinkin, että pitääkö perua osallistuminen näin vähällä harjoittelulla. Katriina lähti henkiseksi tueksi, ja paikalla huomattiin että siellä oli oikein hyvä tunnelma (kannustavia ihmisiä) ja vielä tuttu tuomari. En jännittänyt puoliksikaan niin paljon kuin toko-kokeessa :)! Paikalla kun oli vain yksi pari kerrallaan, ja meidän parina oli ihanan kiltti ja innokas bokseri. Tiesin, että jos se karkaa paikkamakuusta ei se tee Sirullekaan mitään, kutsuu vain leikkiin :). Joten aika rennoin mielin lähdin suorittamaan kaaviota Sirun kanssa.

Ilmoittautuminen kokeeseen.

Aluksi Siru oli hihnassa seuraamisesta sitä mieltä, että oltiin lenkillä :D. Mutta aika lyhyen matkan jälkeen se alkoi seurata, ja hyvin seurasikin :)! Ei piitannut edes henkilöryhmästä mitään. Vapaana seuratessa Siru jäi kerran haistelemaan yhden henkilön housun lahjetta, mutta tuli nopeasti mukaan seuraamiseen. Maahanmeno liikkumisen yhteydessä oli myös erittäin nopea ja hyvä :). Taisi siinä jokin moite olla (Siru taisi juurtua taas maahan), mutta olen tyytyväinen. Luoksetulo oli myös hyvä, mutta annoin vahingossa tokossa käyttämäni käskyn "Siru sivu", jolloin se tulkittiin kaksoiskäskyksi. Mutta muuten luoksetulo oli oikein vauhdikas ja iloinen :). Paikalla Siru ei maannut kauaakaan, mutta se oli ainut liike joka jäi puutteelliseksi. Kaupunkiosuus meni läpi heittämällä, Siru oli siinä vaiheessa jo vähän väsyneen tuntuinen joten ei se edes haukahtanut ohikulkevalle koirallekaan :P. Eli kerrankin päästiin jotain kirkkaasti läpi :D!

Seuraaminen hihnassa on alkamassa.

Sirun kanssa käytiin myös MH-luonnekuvauksessa syyskuussa! Ennen meitä oli Sirun Varpu-emo ja se saikin kunnian olla ensimmäinen MH-luonnekuvattu aussi Suomessa :). Hyvä Siru ja Varpu :). Sirun testi meni aikalailla kuten kuvittelin, se tykkäsi leikkiä, jahtasi innolla viehettä, ei piitannut etäleikkijästä eikä haamuista (haamujakin se meni ihan oma-aloitteisesti tervehtimään). Haalaria se säikähti, mutta pääsi siitä yli melkein samantien. Räminälaite kiinnosti, ja se meni tutkimaan sitä sen vielä kolistessa :D. Vaikein osio meille molemmille taisi olla se paikallaan odottelu :P. Sellainen koira millainen emäntä... Ei vaan pysty seistä ihan rauhassa kolmea minuuttia :D. Laukauksiin Siru ei reagoinut oikein mitenkään, mikä oli mahtava juttu :).

Tessan kanssa ollaankin sitten käyty perjantaisin treenaamassa agilitya, ja myös tokoa ollaan treenattu. Tessa alkaa olla paikkamakuuta lukuunottamatta aikalailla kisavalmis. Mutta sen kanssa en tee samaa virhettä eli en hosu. Keväällä sitten kokeeseen :). Aussierkkarissa Tessan kanssa menikin isosti pieleen. Se arkoi selkäänsä niin ettei antanut tuomarin koskea siihen. En tajunnut sitä ensin, mutta kun ystäväni tutki Tessa myöhemmin, hän huomasi että se oli ihan jumissa. Näyttelyä edeltävänä keskiviikkona Tessa kävi Janin kanssa noin 7km juoksulenkin, ja perjantaina oli agilityssa hyppytreenit. Lauantain Tessa viettikin melkein koko päivän boksissa, joten ei ihme että se oli ihan jumissa :(. Harmittaa, kun en tajunnut. Olisin tietenkin jättänyt sen pois, koska nyt se sai merkinnän väistämisestä. Ja mikä pahinta, yksi huono kokemus tarvitsee monta hyvää kokemusta, sillä Tessahan muistaa tuollaiset asiat vallan mainiosti (vaikkei muista ettei taskuja nakerreta rikki namien toivossa). Ollaan siis käyty nyt näyttelytreeneissä, jotta ei homma jäisi ainakaan kiinni siitä etteikö sen kanssa tehdä töitä asiasta yli pääsemiseksi.

Tessa pöydällä

Ja sitten lokakuuhun. Lokakuu (on muuten ollut mahtavan lämmin lokakuu!!!) alkoi IKKJ:n koetreeneillä. Ekaa kertaa aikoihin oltiin Sirun kanssa hallissa, ja sen huomasi nuuskuttelusta ja haukkumisesta (Siru siis haukkui lähinnä mulle, että "tehdään jotain!!!!"). Argh. Mutta itse kokeenomainen treeni meni ihan ok, otettin vain seuraamiset ja liikkeestä maahanmeno. Luoksetulosta tein vain osan, koska joskus Siru oli epävarma mun jännittämisen takia ja lähti perään. Nytkin se nousi, joten palautin sen ja otin uudelleen. Lisäksi torstaina olin molempien koirien kanssa möllitoko-kokeessa jonka SKK järjesti. Auttelin tapahtumassa, joten ajattelin että Tessa ei varmaan jaksa keskittyä remmimöllissä eikä Siru mölli-luokassa. Mutta toisin kävi Tessan kohdalla. Paikkamakuu oli remmimöllissä vain hihnan mitan päässä puoli minuuttia. Se meni 10 arvoisesti :). Yksilösuorituksen aluksi, kentälle saapuessa, se haisteli maata, mutta kun sain sen perusasentoon se huomasi että sinne oltiin tultu tekemään jotain. Sitten menikin tosi kivasti :). Seuraaminen hihnassa oli 9, liikkeestä maahan oli 10, luoksetulo 9,5p ja hyppy myös täys 10 :)! Siitä yllätyin, sillä tein sen ensimmäisen tai toisen kerran vieraalla kentällä ihan alokasluokan hyppynä :)! Tessa sai 97/100p, ja sai palkinnoksi siankorvia ;).

Siru odottelee kytkettynä emäntäänsä pois piilosta.

Sirun kanssa taas emme olleet ollenkaan niin skarppeina. Siru nuuskutteli paikallaolossa maata niin että se meni maahan vasta toisella käskyllä, joka sekin tuli myöhässä. Siitä tuli 8p. Seuraaminen taluttimetta meni nuuskutteluksi, otin tietoisen "riskin" kun halusin koetta silmällä pitäen harjoitella. Kehuin kontaktista, ja loppu menikin paremmin kuin alku. Seisominen liikkeestä oli 9,5p. Se meni muuten oikein hyvin, mutta Siru ei istunut "sivu"-käskyllä vaan kiersi minut ympäri ja tuli takaa sivulle :P.... Luoksetulo oli 9,5p, se meni hyvin :). Liikkeestä maahanmeno oli 9p, koska Siru juurtui maahan eikä noussut perusasentoon. Palkkasin kun nousi, kun "koe" oli jo ohi :). 86p, ja siihenkin olen ihan
tyytyväinen, vaikka seuraaminen nyt ei ihan huippuhetkiämme ollutkaan :). Mutta sain sen kuitenkin kehulla katsekontaktista jättämään nuuskuttelun. Ja molemmat koirat saivat siankorvat palkaksi :).

Ja nyt 5.10 oltiin sitten Hurtta-hallilla Sirun kanssa RALLY-TOKO päivässä. Oli kyllä kivaa, meillä taisi molemmilla olla mukavaa, ainakin Siru nautti ja meni hyvässä kontaktissa tehtäväradan kahteen kertaan :). Siru sai paljon kehuja, ja ohjaajan mukaan ollaan kisavalmiita siihen lajiin ;). Nyt ollaankin sitten päästy mukaan pieneen lajia harjoittelevaan porukkaan! Mahtavaaaaaa!! Ja Tessalle myös laji sopii ihan varmasti, koska se tykkä suorittaa pieniä lyhyitä tehtäviä ja tekee ne häntä heiluen :). Kotona ollaankin heti treenailtu mm. Sirun kanssa eteen istumista ja siitä vasemmalta sivulle (Siruhan kiertää yleensä oikealta sivulle) ja Tessan kanssa taas toisin päin (se tulee vasemmalta sivulle, joten ollaan käytetty takaa kiertämiseen kierrä-käskyä). Lisäksi ollaan harjoiteltu paikalla makaamista/istumista niin, että kierrän koiran ympäri. Mukavaa vaihtelua muutenkin noi tehtäväkyltit, saadaan erilaisia treenejä joista on hyötyä myös tokoon :).

Siru seuraa

Ja sitten vielä peko-treenistä. Päästiin Sirun kanssa kokeneen pelastuskoiraharrastajan ryhmään, ja olemme sitoutuneet harjoittelemaan säännöllisesti ryhmässä. Nyt nämä kaksi kertaa on ollut oikein opettavaisia, ensimmäisellä kerralla Siru joutui käyttämään ilmavainua ja jäljestämistaitoja, toisella kerralla jäljestäminen ja koiranlukutaito olivat treenin kohteena. Siis ihan huipputreeniä. Kerron joku kerta lisää siitä, millainen eilinen treeni oli. Sen voin kertoa, että olin lukenut Sirua ihan oikein (vain yhden ylimääräisen kohdan olin merkannut, siitä oli varmaan jokin muu ihminen tai vaikka eläin kulkenut), ja pystyimme näyttää ohjaajalle missä jälki meni. Jälkeä ajaessa Siru kadotti kerran jäljen, mutta epäilen vahvasti että siinä oli joku muu jälki lähellä/päällä. Se kuitenkin löysi oikean jäljen ja ajoi sen hyvin loppuun merkaten (pikaisesti, mutta merkkasi kuitenkin) esineen. Ja kaikki tämä siis koiran kanssa, joka ei ole koskaan ajanut noin pitkästi ilman välipalkkaa :). Jes, mahtava pikkukoira :).

Mä muuten aloitin elokuussa työt. Voin kertoa, että tuvan ollessa täynnä eri-ikäisiä lapsia, ei parempaa rotua voisi toivoa kuin aussi. Ne rakastavat rajuakin hellyyttä (toki yritän aina pitää huolen ettei rajua rakkautta anneta, mutta kuten varmasti kaikki tajuavat, en voi yhden lapsen perässä kulkea koko päivää), ja jaksavat leikkiäkin innokkaimpien pallonheittelijöiden kanssa :). Tessa rakastaa putsailla lasten kasvoja, joten muutamat pienet hiipivät salaa hakemaan Tessalla pusut :). Ja sitten on molemmilla hauskaa :). Ja meidän Anni (täyttää kohta 2v) on jo aikamoinen koirankouluttaja! Voisin joskus laittaa tänne videon siitä, kuinka aussit namin toivossa menevät maahan, istuvat ja seuraavat kun pikkuneiti "kouluttaa" niitä :D.