Action-aussit

Viikko mennä vierähti tavallistakin nopeammin! Alkuviikko meni "mukavasti" migreenin kourissa, tai siis maanantaina se teki tuloaan vilunväristyksillä, niskajumilla ja pienellä rasittavalla pääkivulla. Tiistaina migreeni oli aamuherättäjänä, ja keskiviikko meni toipuessa migreenistä. Maanantaina menin kuitenkin Sirun kanssa urheasti tottistreeneihin, vaikka tuntui jo kotona muutamia toistoja tehdessä että palkka tuli hitaasti, naksu ei pysynyt perässä ja pää ei kääntynyt :P... Mutta pakkohan sitä oli mennä, kun ei poiskaan malta olla! Tessa jäi kotiin, ihan vaan siksi etten halua sen olevan liian kiinni Sirussa. Ja hihna ja talutin jäi kotiin. Lainasin treenikaverilta noutajatalutinta, kunnes ihana ukkoseni toi Sirun omat vermeet tankkausreissulla kentälle <3. Noutajatalutin oli just vieras meille, Siru toimi paljon paremmin omalla tutulla hihnalla ja pannalla, mutta tärkeintä oli että päästiin kuitenkin treenaamaan :).

Päätavoite maanantaille oli mennä rauhassa kentälle. Eka kierros siis mentiinkin melkein vaan niin että pysähdeltiin ja edettiin vasta kun Siru ei kiskonut. Matka autolta kesti suht kauan :P. Laitoin Sirun välillä istumaan toisten koirien tullessa vastaan. Suht vähän Siru haukkui, onneksi. Kentällä tehtiin vain istumista, ja sitten lähdettiinkin takaisin autolle. Autolle päin sujui hyvin, vaihdettiin se oma talutin ja panta, joten sekin varmaan vaikutti ainakin omaan hihnakäyttäytymiseeni :D. Siru otti kivasti kontaktia :). Toisella kierroksella päästiinkin ihan nätisti koirien ohikin :). Muutama haukku tuli, mutta nyt edettiin ihan mukavalla vauhdilla. Ehdittiin tehdä pöytätreeniä, mutta Siru meni vähän kierroksilla, ja tuntui että se oli hieman epävarma kun vaadin siltä uutta (=keskittymistä jo kentälle mennessä). Mutta toisaalta se varmasti liittyi siihen että oma oloni oli suht kökkö, enkä pystynyt itse keskittyä kauhean hyvin. Siru kyllä kuunteli, mutta se hosui tavallistakin enemmän (ja ekalla kerralla siis se joutui melkein heti autoon, mikä oli huono juttu, mutta en halunnut viedä kanssatreenaajien aikaa liikaa). Otin muutaman sivullemenonkin (josta siis lähetin pöydälle), mutta hosuminen näkyi siinäkin että paikka oli melkein aina liian edessä ja liian vino. Sain kuitenkin palkattua onnistuneitakin suorituksia, ja autolle mentiin tosi kivasti :). Eli toisaalta Sirun täytyy nyt huomioida minut vaikka kentälle mennessä onkin kaikkea muuta kivempaa, ja uskon että kun se oppii sen, se kuuntelee entistä paremmin myös kentällä :).

Keskiviikkona menin lenkille Hyllykalliolle, eikä olisi kannattanut. Ainakaan molempien aussien kanssa, koska tarkoitus oli Sirun kanssa harjoitella ohituksia. Tessa ja Siru villitsivät toinen toistaan, mutta pysähtymällä ja pyytämällä Siru hihnan avulla sivulle, sain neitoset kuuntelemaan. Lenkki meni siihen asti ihan hyvin, kunnes Tessa päätti aiheuttaa vähän actionia migreenipäivän jälkeiseen iltaan. Olisihan se nyt ollutkin liian helppoa vaan mennä alkuviikko ilman pääkipua ja sydämentykytyksiä.

Tessa säikähti takaa tulevaa mustiinpukeutunutta lenkkeilijää (juoksi kohti) sillä seurauksella, että sen panta luiskahti kaulasta paniikkiperuutuksen aikana. Tessa, joka on ollut niiin superreipas, meni vielä isompaan paniikkiin kun sen turva (=talutin) lähti. Se alkoi vimmatusti haukkua, lähti juoksijaa kohti, säikähti sitä vielä enemmän, juoksi autotielle haukkuen ja täristen. Kiljaisin "TESSA", ja samassa yritin säikähdyksestä huolimatta kutsua sitä normaalilla innostuneella äänellä, jolla se tulee yleensä kuin raketti luokse. Onneksi, siis ONNEKSI, autoja ei sillä hetkellä tullut. Sen jälkeen kun Tessa palasi jalkakäytävälle haukkumaan ja tärisemään, autoja tulikin molemmista suunnista jatkuvalla syötöllä. Pelkäsin ihan kauheasti, mutta kaivoin lihapullia taskusta ja kutsuin Tessaa. Se ei nähnyt tai kuullut enää mitään.  Peruutin ojaan, sillä samalla hetkellä takana olevasta talosta (jonka pihaan meinasin mennä, että saisin Tessaa kauemmas tiestä) tuli pari tyttöä ulos. Tessa säikähti niitä niin, että meinasi peruuttaa taas tielle. Onnistuin saamaan sen ojan reunalle ja siitä lihapullalle. Sitten se antoikin kiinni hienosti, mutta tärinä jatkui tovin.

Mun sydän oli melkein pysähtyä kauhusta. Siru vaan oli vieressä ojassa ja yritti saada lihapullia suuhunsa, se ei tainnut oikein ymmärtää Tessan käytöstä. Samalla hetkellä se odottamani koirakin tuli vastaan. En saanut tehtyä mitään, joten Siru vähän haukkui, mutta ajattelin että antaa haukkua, mä tarvitsin aikaa kootakseni itseni taas tärisevä Tessa sylissäni. Hetken päästä jatkettiin takaisin autolle päin, ja Tessakin oli taas oma iloinen itsensä. Se otti kontaktia (samoin Siru), minä kehuin ja palkkasin. Vastaan tuli ihmisiä ja pyöräilijöitä, eikä Tessakaan enää pelännyt niitä.

Torstai jatkui epäonnisena aamupäivästä, kun meinattiin myöhästyä Sirun silmä- ja polvitutkimuksesta Eläinklinikalta. Oltiin kyllä ajoissa lähdössä, mutta aina 11kk Anni osaa yllättää jollain tavalla niin että sitä onkin varttia myöhemmin liikenteessä kuin aikoi. Ehdittiin kuitenkin, onni oli että siellä oli ajat vähän myöhässä. Sirun silmät olivat terveet ja polvet erinomaiset (0/0). Ja Siru-Liru oli tutkimusten ajan tosi nätisti <3.

Painia

Ajattelinkin, että kuinkahan raunioilla sujuu, kun alkuviikko ja aamupäivä olivat suht huonoja. Mentiin jo aiemmin parin treenikaverin kanssa tekemään piilot myös pennuille. Tessalla oli siis kolme piiloa, joista kaksi vieraalla maalimiehellä. Aloitettiin tällä Tessan vanhalla tutulla, ja Tessan kanssa kokeiltiin partiointityylistä etsintää. Annoin sen suht vapaasti etsiä, ja hienosti neiti teki työtä :). Ei siis ollut Tessalle jäänyt huonoa kokemusta vieraista (siis se keskiviikon mörkö-lenkkeilijä), kun se ihan mielellään niitä etsi. Sirun kanssa otin myös kolme piiloa, että sillä pysyisi into eikä se väsähtäisi. Päästiin raunioille autolta rauhallisesti, taidettiin kerran tai kaksi pysähtyä, mutta ei paha ollenkaan. Ensimmäinen piilo oli maan tasalla, jotta sain haukun taas vahvistettua. Siru malttoi hienosti odottaa lähettämistä, vaikka sillä oli selkeä vainu. Se istui, kun annoin käskyn, ja malttoi odottaa käskyä (jonka annoin kyllä suht pian palkaksi rauhallisesta käytöksestä) ETSI. Hyvin lähti, hyvin haukkui. Toinen piilo oli Sirulle umppari. Eli Siru ei nähnyt maalimiestä piilossa, maalimies oli niin korkeassa betonirenkaassa. Isommat koirat olisivat voineet kurkata laitojen yli, mutta ei Sirun kokoinen ;). Maalimies palkkasi hyvin haukun aloituksesta, ja hienosti meni. Kolmas piilo oli tarkoituksella kauempana, niin että sain Sirun etenemään pitkän matkan hyvän tuulen avulla. Se sai vainun jo kaukaa, ja se eteni varmasti ja hyvin. Ja haukkui hyvin. Se muuten malttoi kahdessa viimeisessäkin lähettämisessä istua hienosti, ja viimeisessä se istui jo varmasti paikoillaan :). Hyvä Liru!!!

Eli pähkinänkuoressa: edes torstain treeni onnistui :P :P.

Lauantaina olikin Australianterrierikerhon Etelä-Pohjanmaan alaosaston järjestämä (eli minun ja Hautaloiden järkkäämä) trimmikurssi ja geeniluento. Saimme Kirsi Olan (kennel Melukylän, kerhomme puheenjohtaja) pitämään kurssin Lapualle. Mielenkiintoista uutta asiaa niin trimmipuolella kuin genetiikassakin :). Lisäksi sain tuttavani ottamaan Hannes Lohen tutkimukseen koirien verinäytteitä. Siru ei siinä ollutkaan enää niin kiltti tyttö, hitto sillä on voimaa! Saatiin kuitenkin parin epäonnistuneen jälkeen verta sinne minne pitikin, eli putkeen (muualle kuin vaatteillemme) ;).... Mehän ei luovutettu, verta oli saatava hyvään tarkoitukseen XD. Monilta ausseilta homma sujuikin huomattavasti paremmin kuin mun neitisieväseltä. Tessa ei osallistunut tutkimukseen vielä, koska en halunnut sille ikävää kokemusta tämän päivän näyttelyn takia.

Tessa ja Siru leikkii

Viikolla harjoiteltiin Tessan kanssa näyttelyesiintymistä, ja Sirunkin kanssa tehtiin muutamia toistoja esim. istumisesta, perusasennosta, merkille menosta ja makuusta. Migreenin takia ei kuitenkaan mitään hirveitä jaksanut alkuviikosta.

Tänään käytiin Tessan kanssa Tampereella pentunäyttelyssä. Otettiin matkalta myös Tessan Kalle-veli mukaan, ja ettei kahta ilman kolmatta: paikalla oli myös Konsta-velikin :).

Kalle hieman ujosteli minua, olisi voinut vähän enemmän tutustua sihen kehän ulkopuolella, mutta paikka oli kuin mutapainiareena. Näyttelyt olivat ulkona nurmikentällä, ja se muuttui kuravelliksi jo aamupäivän ensimmäisten koirien jälkeen. Kalle kuitenkin liikkui kehässä ihan kivasti, eikä liikkuessa vierastanut ollenkaan. Pöydällä se väisti niin minua kuin tuomaria, mutta kun se huomasi ettei olla kamalia, niin hienosti se antoi tutkia :). Ihana Kalle, ne on Tessan kanssa kuin kaksi marjaa :). Konsta on myös supersöpö, mutta kuin eri pentueesta: se on punainen ja sisaruksiaan kookkaampi :). Molemmat pojat menivät hienosti kehässä, tuloksena Kalle urosten 2/3 ja KP, ja Konsta omistajansa esittämänä oli porukan 3.

Tessa sai ensimmäisessä näyttelyssään hyvät arvostelut. Se sai KP:n ja oli myös ROP-pentu. Tuomari sanoi kätellessään, että "sinulla on lupaava narttupentu, joka liikkuu hyvin ja käyttäytyy hienosti". Että mä olin ylpeä mun pikkuhurtasta <3. Ainahan ne saa mut iloiseksi ja ylpeäksi, mutta kuravellissä tarpoessa välillä miettii että hitto mitä sitä tekeekin :D.


Jäätiin ryhmäkehään, niin harvoin on siihen mahdollisuus :). Ryhmässä ei tullut menestystä, mutta kivalta tuntui silti esittää oma pentunsa siellä :). Kiitos ihanalle miehelleni ja Anni-vauvelille kannustuksesta ja pitkistä hermoista odotellessa <3.