Hyvää ja huonoa

Roni ja Tico Malkakoskella vuonna 2010

Olen aina kehunut, kuinka monirotuinen Ronimme on ollut pentuajan korvatulehduksia lukuunottamatta terve kuin pukki. Nyt näyttäis kuitenkin, että kyllä ne vanhuuden vaivat alkaa saavuttaa 9v Roniakin. Eilen oli ensimmäistä kertaa nihkeää ylös nouseminen pitkän makoilun jälkeen, vähän oikea lonkka näytti jäykältä ensi askeleilla. Onneksi kuitenkin papparainen näytti kävelyn jälkeen vertyvän, eikä jalassa tuntunut kipukohtia. Pitää seurailla vanhusta, vien sen samalla tarkistukseen kun ollaan torstaina menossa Sirun rokotuksille. Ronissahan on ainakin ajokoiraa, bernhardilaista, saksanpaimenkoiraa ja jotain noutajaa, joten ei ihme että alkaa nyt 9v näkyä ikä jo pikku hiljaa... Onhan se harmaantunut jo pari vuotta sitten, mutta aina se on fyysisesti ollut kuin nuoret :).

Tutut tietää, että kiroan harva se päivä Ronin ja sen karvat (ne on pitkiä tikkuja, joita on joka paikassa, aina ja jatkuvasti. Myös jalkapohjan ihossa). Mutta nyt taas kun huomasin, että mun papparainen ei ookaan ihan ok, niin tuli kauhea menettämisenpelko. En mä oikeasti tarkoittanut, että Roni sais jo kupsahtaa karvoineen. En mä oikeasti tarkoittanut, että mä en jaksaisi enää sen karvojen takia imuroida monta kertaa viikossa. Mähän imuroin vaikka joka päivä, jos se vaan saa olla meillä vielä <3. Karvat on pieni ongelma siihen verrattuna, että Ronia ei enää olisi. Aina oon sanonu, että Tico oli se MUN koira, mun elämäni koira, ja Roni on Janin. Mutta kyllä se vaan on munkin. Ja tärkeä. Murehduttaa, vaikka tiedän että se voi olla vaan lonkkasärkyä pitkien metsä- ja kalliokiipeilyjen jäljiltä. Ja arvatkaas seuraanko nyt sitte koko ajan sen nousemista ja liikkumista... Papparainen <3.

Vaikka tämä onkin aussiblogi, niin ajattelin valottaa mun koirataustoja, nyt kun Anni nukkuu ja on aikaa raapustella romaania :D.

Roni ja Tico vuonna 2009

Meillä ei kotona ollut koskaan koiraa, vaan Roni on minun ensimmäinen koirani, jonka hankimme yhdessä mieheni Janin kanssa. Janilla on "aina" ollut koiria kotonaan (tanskandoggeja tai collieita). Ronihan tuli meille melkein vahingossa. Meillä oli berninpaimenkoira varattuna, mutta kaverini kertoi monirotuisesta pikkupennusta joka tarvitsi kipeästi uutta kotia. Pentue oli löydetty Kasperista parvekkeelta, ja niiden emä ja pennut oli kaltoinkohdeltu. Roni oli vasta noin 5 viikkoinen kun haimme sen. Kävimme heti näyttämässä sitä Eläinklinikalla, ja se sai pentutarkastuksessa terveen paperit. Saimme myös hyviä ohjeita pikkupennun hoitoon. Roni söi raejuustoa, kanaa, lihaa, kermaviiliä, piimää ja muuta ohjeen mukaan. Roni oli pentuna jo omalaatuinen, se oli täysin sisäsiisti 4kk:n ikään mennessä, mutta se oli todella kranttu :D. Sen koulutushaaveet tyssäsivät siihen, että se ei ole koskaan tykännyt leikkiä tai syödä. Juustonpalat, nakit tms. sylkäistiin vaan maahan... Mutta Ronin tärkein tehtävä onkin aina ollut lenkkikaverina olo :). Roni on aina tykännyt kaikista koirista, ja se on tullut toimeen sellaistenkin kanssa, jotka eivät muista koirista yleensä tykkää. Ronilla ei ole tarvetta haastaa ketään, se on lempeä luppakorvineen :). Roni kastroitiin jo noin 7kk ikäisenä, joten se ei ole koskaan ymmärtänyt esim. juoksuisista nartuista yhtään mitään.

Tico ja minä mätsäreissä vuonna 2009

Roni sai kaverikseen monirotuisen Ticon, kun Roni oli 1v. Ticon piti olla russeli, mutta eniten siinä taisi lopuksi olla harjakoiraa :D. Mutta mitäs väliä sillä oli, Tico oli helppo ja ihana pentu kaikin puolin. Tico rakasti herkkuja ja minua. Muista se ei niin piitannut, pikkulapset oli ok, mutta nuoret piti haukkua ;D. Aikuiset taas oli kivoja, kun ne rapsutteli. Ticon kanssa ajattelin aina, että sitten joskus kun lapset ovat isoja, mä alan harrastaa sen kanssa jotain. Se totteli hyvin, ja oli nopea oppimaan uutta. En sinällään osannut kouluttaa sille mitään sivullemenoa, taikka seuraamisen oikeaa paikkaa, mutta se seurasi perässä ja tuli luokse. Pysyi irti pihassa vaikka koira olisi mennyt tiellä. Se istui vaikka hamaan tulevaisuuteen jos käskin, tai vaikka katosin näkyvistä. Harrastin Ticon kanssa lenkkeilyä ja mätsäreissäkin kävimme aina silloin tällöin. Sen ollessa noin 6v huomasin sillä patin kaulassa. Eläinlääkäri antoi karun diagnoosin: imusolmukesyöpä, elinaika alle 6kk. Patteja alkoi ilmestyä muuallekin imusolmukkeisiin, ja Ticolla aloitettiin lääkitys. Jouluna 2010 se meni niin huonoon kuntoon, että veimme sen päivystykseen. Sillä puhkesi paise imusolmukkeesta, ja sillä aloitettiin pitkä antibioottikuuri kortisonin lisäksi. Se oli kipeä aluksi, ja minulla oli kamala olo sen puolesta. Muutamassa päivässä sen vointi kuitenkin helpotti. Tammikuun 14. 2011 sille tuli luultavasti uusi paise, koska se oli illalla kovin kipeä ja vaisu. Heti aamulla tilasin sille päivystykseen ajan, ja se pääsi ikuiseen uneen. Vieläkin itkettää kun ajattelen asiaa.

Ticon jälkeen ajattelin, että en enää ikinä ota uutta koiraa. Koska kukaan ei kuitenkaan ole niinkuin Tico. Tico onkin ns. elämäni koira. Sellaista ei vain ole toista. Roni ikävöi Ticoa myös. Ne olivat aina olleet kuin paita ja persus. Roni lopetti melkein syömisen, se laihtui. Ja aluksi lenkillä jos se kuuli pikkukoiran haukkuvan, se hosui kotiin katsomaa ja etsimään Ticoa. Päätin, että pakko sille on saada kaveri, että se taas piristyisi. Ja minäkin kaipasin kuitenkin jotain pientä kainalokaveria. Minulla ei vielä ollut mitään ns. omaa rotua, joten kävin katsomassa mm. cockerin pentuja, lapinkoiraa, shelttiä ja collieta. Ja ausseja. Tutun kasvattajan houkutellessa ottamaan heiltä sijoitusnartun, ja huomatessani aussien ylitsepursuavan rakkauden, ajattelin että sellainen voisi olla kiva. Siru tulikin taloon heinäkuun 2011 alussa :). Ja aika hyvin Siru on paikannut Ticon jättämää aukkoa. Yllättävänkin hyvin. Se on IHAN erilainen kuin herkkä ja kuuliainen Tico. Ja ihan hyvä niin. Ei tule vertailtua, kun toinen on tuollainen pöhkö jästipää :D. Mutta mun ihana pöhkö jästipääni <3. Ja rotuna aussit on niin minun tyylisiä :D. Samanlaisia kuin shetlanninponit. Pieniä, sitkeitä, hieman omapäisiä, MUTTA oikein koulutetttuina mitä parhaimpia työponeja /-koiria. Ja varmasti rakastavat omaa ihmistään, jos niitä kohtelee kunnioittavasti, ja vaatii niiltä kunnioittavaa käytöstä laumanjohtajalle.

Sirun kanssa oltiin taas eilen illalla myrskyssä tottis-kentällä. Tällä kertaa me saatiin pariksi toinen terrieri :)! Olipa kiva nähdä parsoni koulutuksessa, se oli ihan kuin Siru! Tosin paljon edistyneempi ja rauhallisempi :D! Mutta samalla innolla, välillä orava-asennossa ja melkein täristen innosta sekin teki töitä :)! Ehkä Sirukin vielä rauhoittuu koulutuksen edetessä, parsoni oli kuitenkin vuoden Sirua vanhempi. Sain hyviä vinkkejä, jälleen kerran parilta treenikaverilta. Kiitos heille!!! Opetin heti tänään Sirulle istumista ruokakippo takana ;). Ja hyvin meni.

Sirun kanssa tehtiin siis eilen paikallaistumista. Ehkä ekalla kierroksella olisin voinut ottaa muuta, sillä Siru oli niin innoissaan, että aluksi sillä oli hieman hankalaa pysyä paikallaan ;). Mutta pysyi se! Ja yritinkin aika paljon palkata sitä nopeasti, etten heti vaadi hirveän paljon kun kentällä oli kuitenkin toinenkin koira treenaamassa. Otin myös paikalta istumisesta muutaman luoksetulon, koska Siru niin rakastaa niitä. Toisella kerralla otin seuraamista. Sain treenikaverilta uuden harjoituksenkin, hänen mielestää seuraaminen sujuu jo niin hyvässä kontaktissa ja hyvällä paikalla, että hän ehdotti meille nyt kääntymisharjoittelua. Ja antoi tällä typerykselle oikein kädestä pitäen mallia, kuinka kannattaa tehdä. Miten joskus tuntuukin siltä, ettei vaan tajua :D! Mutta sitten havainnollistamisen jälkeen meni minunkin kaaliini :D. Ja nyt tänään kotonakin treenattiin sitä. Siru hoksasi homman heti :). Mulle se oli siis eilen paaaljon hankalampaa :D.

Saatiin kehuja seuraamisesta. Sanoin kuitenkin, että epäilen paikan vaihtelevan jos liikuttaisinkin käsiäni enemmän. Uskoin, että sen verran Siru kuitenkin pitää käsiänikin silmällä. Sainkin vinkin, että oikeasti nyt heiluttaisin käsiäni, tekisin vaikka mitä siinä ja silti Sirun pitäisi seurata oikealla paikalla. Ettei se kiinnittäisi käsiini lopulta huomiota. Mutta arvatkaas mitä!!!! Mä olin taas niiiiiin väärässä, ja epäilin Sirun osaamista. Tänään treenattiin pihalla, ja heiluttelin käsiäni oikein reippaasti eteen taakse, pistin käden takataskuun, otin kiinni oikean käden kyynärpäästä, siis tein vasemmalla vaikka ja mitä. Mutta koira pysyi seuraamisessa oikella paikalla! Ja piti katsekontaktia! Ja mikä parasta: jopa pidemmälläkin matkalla! Mitä epäilin ainakin. Mutta ei hitsi vie se on hieno pikkukoira (joo, hehkutan, koska onnistuminen tuntuu joskus mahtavalta, varsinkin kun itse on näin pessimistinen välillä). Ja tiedän, että varmaan jossain vaiheessa meille voi tulla uusia ongelmia, mutta nyt ainakin seuraaminen sujuu kuin oppikirjoissa :).

Käännökset ovat vielä siis kuitenkin työn alla. Loivat mutkat menee ok, mutta noi 90 asteen käännökset ja täyskäännökset ovat nyt harjoituslistalla :). Kiva kokeilla opetella uutta :).

Treenattiin myös merkkiä. Palasin taas alkuun, ja sanoin "merkki", jolloin Siru kosketti nenällään mehukattipurkkia, sitten "naks" ja palkka. Tein näin muutaman kerran heilutellen mehukattipurkkia vasempaan, oikeaan, jalkojen väliin, eteen jne. Sitten komensin Sirun istumaan, ja vein merkin kaueammas. Palasin Sirun viereen, ja lähetin sen istumasta merkille. Hyvin meni :). Nyt nopeuskin jo nousi, eli käsky oli selvä. Menin palkkaamaan Sirun merkille. Nyt seuraava vaihe on se, että pyydän Sirun istumaan merkille. Katsotaan, miten se lähtee sujumaan :).



Meillä on esineruudun harjoittelu jäänyt tosi vähiin. En vaan tajua. Itseni takia olenkin aikalisän ottanut, Sirun mielestä bongailu on kivaa. Olen yrittänyt ns. ketjuttaa taaksepäin. Eli olen ensin leikkinyt hanskalla. Sitten heittänyt sen ihan lähelle ---> Siru tuo sen minulle. Mutta jos se on pihassa tms. valmiina, Siru helposti bongaa sen, ja saa kehut, mutta.... Se ei tuo hanskaa enää siinä vaiheessa minulle. Ehkä meillä on vähän arkipäivää oudot esineet ulkona (kuten lasten kengät, hanskat, lelut yms) :D. Mutta vinkkejä otetaan vastaan! Tää on taas niitä että Siru varmaan tajuais, jos omistaja tajuaisi miten opettaisin/pyytäisin sitä XD.